Elämän yksinkertaisuus on se vaikea.   

Teksti on ette tietää taitheen. Tiete ei koskhaan saata tutkia kokonaisuutta.
Vain sanaparret, arvoitukset ja kuvaukset ulottuvat sinne. Kasuvet ei mene kertoa.
Taije on kehno osissa. Tykkäämä tetaljista, vaikka tunnema mysiikin.
Ihminen on kuin symfuniorkesteri joka pellaa kaikkia instrymenttiä samala aikaa.
Met saatama vain kuunella yksityisiä fiuulia, trympeettiä ja baasia.
Tiete kertoo instrymentistä jokka pellaavat nuotitten mukhaan.
Taije hahmottaa symfuniin ja orkesterin ilman nuottia jonka pittää tuntea ja kokea.
Tietheentaije kerrää toortanpalasia toorthaan jota koko aijan leivothaan. 

   Kirja yhistää taitheen muotossa mitä olen kirjottanu sosialistisesta individualismista ja luovuuesta.
Niin kans alkuperäsestä luojankielestä ja uuesta johtajankielestä mitä opima koulussa. Osa 1 neljästä.

Bydåren säger att de enskilda ser det goda som de förkastar, medan det allmänna vill det goda som det inte ser. Själv ser han bara det enkla i det svåra. Det är med analfabetens ögon boken beskriver skriftspråkliga kulturer. Skriftspråket förändrar vår personlighet, världsbild och sätt att tänka. Muntliga kulturer förstår och tänker som konstnärer gör och ser på samhället likt en groda som tittar nerifrån och upp, och ser den enskilda helheten.

Skriftspråkliga kulturer tittar på världen likt kråkor uppifrån och ner, men ser bara enstaka träd i allmänhet. I konstens, bydårens och analfabetens värld är det höga lågt och det låga högt.

Vi inser inte följderna av att kulturen förändrar hjärnan och vår förståelse av samhället. I den upp och nervända triangeln finns vår osynliga värld och där finns skaparkraften och den dynamik som förändrar samhället. Kärlek och konst, går hand i hand med innovation, jämlikhet och moral. Med passion kan vi lura den medvetna hjärnan och nå vår livsvärld och ett holistiskt synsätt. Nuet utbildar jämställdhet.

Den föraktade bydåren med det oförställda ansiktet står stadigt på jorden. Därför är bydåren i konsten det evigt skapande geniet och entreprenören. Bydåren lever det som religionerna söker: befria människan från kollektiva bojor – ju mer desto bättre utvecklas innovation, konst, moral och ekonomi.

Våra lånade vingar ger oss inbillade vyer men livet levs i vardagen och där i den egna trädgårdens näringsrika mylla har man alltid kul. Det finns inget roligare än att ha roligt.

Professor em. Henning Johansson skriver: ”Boken är i mina ögon en faktabok, smakligt medryckande och med roande dråpliga kommentarer. Birger Winsa har med denna bok gjort en pionjärinsats!”

Tämä on histuurian ensimäinen kirja jonka analfabeetti on kirjottanu,
joka kuvvaa puhekielisen kulttuurin suhetta mailmhaan verrattu kirjakielisheen kulttuurhiin.

Sammakko eli harakka - elämän suuriin kysymys

Puhekielinen ajattellee holistisesti kun taiteilia ja kattooku sammakko alhaalta ylös. Kirjakielinen ajattellee linjääristi ja kattoo kun harakka ylhäältä alas ja näkkee vain yksityisiä puita. Meänkielelä hunteerathaan nurinpäin kun ruottin kielelä. Taitheen mailmassa korkea on matala ja matala on korkea.
    
Kaikila tietheelisilä teuriila ihmisestä ja yhteiskunnasta on se suuri puutheelisuus ette net ei sisälä ihmisen alitajunan missä taije, innovasuuni, iteolookit ja muraali luothaan - kun Charles Darwinin ajatukset. Nykysillä teuriila on vain se sininen pyramiiti lookossa ainuana toelisuutena. Nurinkäänetyssä punasessa mailmassa löytää sen tynamiikin joka muuttaa yhteiskuntaa ja ihmistä. Rakhaus, taije, intohimo, innovasuuni, tasa-arvosuus ja muraali kulkevat käsi käessä. 
    
Pilkattu, kiusattu ja naurettu kylähullu on aina lähempänä nykyhetkeä ja aijompi kun muut. Sen takia kylähullu on kirjalisuuessa ja jopa pulitiikassaki meän ikunen viisas ja luova elämänkumppani ja entreprenööri, koska se ellää niinku uskonot pyytävät ja haluavat: vaphauttaa yksityisen ihmisen kolektiivin viljoista. Meän lainatut siivet antavat meile luultua näköallaa, mutta elämä elethään arkipäivässä ja sieltä tasa-arvosen ravintorikhaasta nurmikosta löytää aina hauskaa ja se on aina omala kartanolla. Ei mikhään ole hauskempi kun ette pittää hauskaa. Noita, lainatut siivet, kansanusko, sininen/punanen taivas ja kylähullu elävät ikusesti.